Usein läpimurron kynnyksellä tuntuu, että kaikki romahtaa. Olet hylännyt vanhan, mutta uusi ei vielä kanna. Tekee mieli ryömiä takaisin, mutta ei voi, koska vanha on tuhottu. Itkettää, pelottaa, kaduttaa. Uusi näyttää epäilyttävän huteralta rakennelmalta. Mieli huutaa punaisena; mitä oikein luulet tekeväsi? Samalla tiedät, ettei ole vaihtoehtoja.
Tämä on muutoksen vaikein hetki. Uusi alkaa aina epävarmuudesta.
Tiedän kokemuksesta miltä tuntuu, kun haluaa ryömiä takaisin luolaan häpeämään omia suuria kuvitelmiaan. Oikeastiko kuvittelit, että sinusta olisi tuohon? Armoton sisäinen kriitikko ilkkuu pään sisällä ja hävettää niin että sattuu. Koko olemus kutistuu sykeröksi ja toivoo voivansa kadota maan alle.
Elämä on kuitenkin kuin virtaava vesi ja muutos ainoa pysyvä asia. Olen oppinut, että toiminta voittaa pelon. Kun keskittyy ajattelemaan vain seuraavaa askelta, tekee yhden asian kerrallaan, pelko laimenee. Itseluottamus kasvaa, kun huomaa osaavansa ja pärjäävänsä haastavissa tilanteissa. Pelot ovat aina pahempia mielessä kuin todellisuudessa.
Lue myös: Anu Kuistiala blogi – Muuta ajatuksesi, muuta elämäsi
Nujerra pelko toiminnalla
Me annamme liikaa valtaa epävarmuudelle. Emmä kehtaa, entä jos, mutta kun. Epäilevät ajatukset valtaavat päämme ja eksymme sumuun. Äsken mahtavalta tuntunut idea kutistuu mielessämme typeräksi ajatukseksi. Näemme jo etukäteen, kuinka epäonnistumme ja meille nauretaan.
Se on kuitenkin vain kuvitelma. Se on pelko, jonka päästämme sisään. On myös mahdollista, että kaikki menee loistavasti ja onnistuu tavoitteissaan. Jos ei kokeile, ei koskaan saa tietää vastausta.
Epävarmuus on tunne, jonka voi voittaa menemällä sitä kohti ja toimimalla pelosta huolimatta. Jokaisella lienee kokemuksia tilanteista, jotka menivät huomattavasti paremmin kuin etukäteen odotti. Pelko jähmettää. Mieli ja aivot haluavat suojella meitä kivulta.
Lue myös: 30 suosittua puhujaa työyhteisön hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen
Häpeä aktivoi aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu
Ihminen on laumaeläin ja toisten hyväksyntä on tärkeää. Häpeä on sosiaalista kipua ja aktivoi aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu. Uuden edessä me usein ensin haistelemme ympäristöä. Onko tämä ok, hyväksytäänkö minut, kelpaanko vai torjutaanko minut. Uskallanko vai enkö uskalla?
Jos jää liikaa kiinni epävarmuuden tunteeseen, moni asia jää tekemättä ja kokematta. Jos jatkuvasti valitsee vanhan ja turvallisuuden tunteen, voi huomata elävänsä elämää, jota ei halua ja tekevänsä asioita, joista ei nauti. Lopputuloksena on kalvava tyytymättömyyden tunne.
Uteliaisuus apuna
Me synnymme täynnä itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihimme. Pienet lapset yrittävät kaikkea mitä eivät osaa. He yrittävät päättäväisesti ensin kierähtää mahalleen, sitten kontata, nousta pystyyn, kävellä, syödä ja puhua, vaikka aluksi menee reippaasti pieleen. He eivät luovuta vaan yrittävät uudelleen. Harva meistä on jäänyt konttaamaan, koska kävelemisen opetteleminen oli liian vaikeaa.
Lasten usko itseensä ja kykyihinsä on rajaton, kunnes heidän mieleensä alkaa kasvaessa iskostua epäilyjä kaikkivoipaisuudesta. Vähitellen itseluottamuksemme hapertuu, ellemme osaa ylläpitää sitä. Opimme olemaan epävarmoja ja hakemaan kaikelle ulkoista hyväksyntää.
Aivot peilaavat aina mennyttä tulevaan. Jos on oppinut loputtomiin varmistelemaan että kaikki menee hyvin, voi tuntua vaikealta hypätä kohti tuntematonta. Pelon rinnalle kannattaa ottaa avuksi uteliaisuus. Käyn vain katsomassa/kokeilemassa miltä tuo tuntuu, voi selittää pelokkaalle mielelle. Yhden kerran kokeilen.
Ja kun huomaa, että sehän oli hauskaa, niin voi kokeilla toisenkin kerran. Mielen vastustus on vähentynyt ja uuden oppiminen alkanut.
Tietokirjailija ja MTV Uutisten entinen päätoimittaja Anu Kuistiala on inspiroiva kouluttaja, joka auttaa menestymään työuralla. Anu on lisäksi ammattitaitoinen juontaja ja moderaattori erilaisiin tapahtumiin.