Sisu on jokaisen suomalaisen tuntema ominaisuus ja usein kansallisen ylpeilyn aihe: sisulla siitä selvitään! Globaalien kriisien aikana sisukkuuttamme todella koetellaan ja huonojen uutisten tulva voi helposti lannistaa. Voisimmeko sisun lähisukulaisen antihaurauden periaatteita hyödyntämällä päästä elämässä parempiin tuloksiin ja nousta uudelle onnellisuuden tasolle? Minä uskon niin. Antakaas kun selitän.
Antihauraus on vahva sana. Se ei ole hauraan eli helposti rikki menevän vastakohta: antihauras ihminen esimerkiksi muuttuu vahvemmaksi kohdatessaan epäonnistumisia ja kolhiessaan polviaan modernin maailman asfalttiviidakossa kompuroidessaan.
Elämme ajassa, jolloin sanoista loukkaannutaan helposti, joskus jopa toisten puolesta. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä olemmehan tunteellisia eläimiä. Mutta onko loukkaantuminen, suuttuminen ja raivoaminen rakentavaa? Jokainen voi miettiä tätä ajatusleikillä hehkuvaan hiileen koskemisesta: se sattuu kyllä, mutta onko rakentavampi ratkaisu raivota julmaa kohtaloa ja pahaa maailmaa kiroten vai ottaa koetusta opikseen, antaa sen kasvattaa yhä vahvemmaksi ja fiksummaksi, jotta muistaa sitten seuraavalla kerralla toimia järkevämmin? Toisin sanoen, jokaiseen kohdattuun ongelmaan tai haasteeseen on valittavissa negatiivinen tai positiivinen näkökulma. Kumpikin johtaa usein palautesilmukkaan eli henkilökohtaisista valinnoista riippuen joko uusiin negatiivisiin tai vastaavasti positiivisiin kokemuksiin elämässä.
Et voi muuttaa tuulen suuntaa, mutta voit säätää purjeitasi, kuten vanha sanonta kuuluu.
Antihauraus on mielentila ja elämänasenne. Sitä ei pidä sekoittaa jääräpäisyyteen tai järkähtämättömään oman linjan vetämiseen. Kuvailisin sitä ennemminkin kykynä ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat ja prosessoida ne oman maailmankatsomuksen ja kokemuksen kautta. Näin antihauras ihminen pystyy saamaan jopa hyvin negatiivisista kokemuksista arvokasta dataa siitä, mikä ei toimi, ja niistä opikseen ottamalla tekemään itsestään yhä vahvemman.
Antihauraus on myös kykyä ymmärtää oma vastuunsa ja paikkansa maailmassa sekä rohkeutta myöntää itselleen ne virheelliset valinnat, joita elämänsä aikana on tehnyt. Kaikki ihmiselo on toimintaa eli aktiivista valintojen tekemistä. Myös toimimatta jättäminen on valinta. Jokaisesta valinnasta haarautuu uusi polku johtaen lopulta nykyhetkeen, ja jokaisesta valinnasta vastuu on vain ja ainoastaan itsellä. Tärkeää on myös antaa virheensä itselleen anteeksi ja siirtyä elämässä eteenpäin, jälleen kokemusta vahvempana.
Lukusuositus: Nassim Nicholas Taleb, Antihauras, suomentanut Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita.
Nikon kuumat webinaarit tähän päivään:
- Antihauraus: Sisulla siitä selvitään!
◦ Noustaksesi seuraavalle tasolle elämässäsi pelkkä kestävyys ei riitä; sinun tulee olla antihauras, eli kasvaa vahvemmaksi hyökkäyksen alla.
◦ Antihaurauden periaatteiden soveltaminen työelämässä, johtamisessa ja henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelussa.
- Näkymätön käsi: Spontaanin järjestyksen voima
◦ Näkymätön käsi on taloustieteilijä Adam Smithin 1700-luvulla lanseeraama termi ja se kuvaa ihmisten spontaania yhteistyötä henkilökohtaisia etujaan tavoitellessaan.
◦ Näkymättömän käden soveltaminen ihmisten johtamisessa ja yhteistyön organisoinnissa.
- Meritähti vastaan hämähäkki: Hajautettujen organisaatioiden pysäyttämätön nousu
◦ Leikkaa meritähti kahtia ja pian sinulla on kaksi meritähteä; leikkaa hämähäkki kahtia ja pian sinulla on kuollut hämähäkki.
◦ ”Hämähäkkiorganisaation” ja ”meritähtiorganisaation” vahvuudet, heikkoudet ja käytännön sovellukset esimerkkien avulla.
- Saisiko olla yksi vaahtokarkki nyt vai kaksi myöhemmin? (aikapreferenssin vaikutus)
◦ Stanfordin yliopiston vaahtokarkkitesti 1970-luvulta on aikapreferenssiklassikko. Kuinka aikapreferenssi vaikuttaa onnellisuuteemme tekemiemme valintojen kautta?
◦ Hetken tyydytyksen viehätys ja siitä seuraava morkkis: kuinka saada elämästä enemmän irti madaltamalla aikapreferenssiä?
Webinaarien perusrakenne (räätälöitävissä toiveidenne mukaan):
- 30 min teoreettinen osuus, jonka jälkeen 15 min kysymyksille ja aihekohtaisille toiveille.
- 10 min tauko
- 30 min käytännön osuus pohjaten kuulijoiden kysymyksiin ja toiveisiin, jonka jälkeen 15 min yhteenveto ja loppukeskustelu.