Puhujan aiheita
Tom Pöysti: Luentoni on luonteeltaan tragikoominen ja tarkoituksenani on saada meidät edes hetken nauramaan…ITSELLEMME.
- Tekemisen Riemu ja Tuska!
- Miks aina Minä?????!!!!
- Mieli Maailman Valtana
- Saako Töissä olla kivaa??
- Jos joku joskus jotain, mut ku ei kukaan koskaan mitään, senkun kaikki aina vaan…(Isän usein käyttämä sitaatti)
- Entäs jos….!!??( Kojon euroviisu sittenkin oli hyvä)
- Kuka Kissan nostaa ja mille pöydälle…?
- Näen, Kuulen, Aistin..mut mitä?
- Asenne & Rohkeus
- Asiakaspalvelu
- Motivaatio
- Työhyvinvointi
- Webinaarit ja verkkokoulutukset
Palkkiot
Luento 60-120min: alk. 2700€ + alv + matkatTom Pöysti
Suomen hauskin puhuja Pyydä tarjous ›Tom Pöystin: ”Tekemisen riemu ja tuska” (ks. traileri) oli Puhujatorin loppuvuoden 2020 tilatuin puheenvuoro ja virtuaalisten pikkujoulujen ykkössisältö. Tom on kysytty hauskuuttaja ja henkilöstötilaisuuksien kestosuosikki, joka yhdistää puheissaan vankan asian huumoriin.
Tom Pöysti on syntynyt 1954…
Olen nähnyt maailman muuttuvan, kehittyvän ennen näkemättömällä vauhdilla ja tavalla. Tehnyt paljon ja monta asiaa, joista saanut enemmän kuin runsaasti…Elin keskellä kulttuuri vallankumousta missä esim musiikki heitti todellisen voltin kaikilla sektoreilla. Muoti ja vaatteet saivat olla käytännölliset ja mukavat ja rakkaudesta tehtiin hyve. Elämästä ja ihmisistä piti nauttia ja oppia uutta.Nuoret ympäri Tellusta alkoivat hahmottaa maailman kuvaansa avoimin mielin ja ottamaan vapauksia vanhojen instituutioiden kauhuksi…ja he veivät eittämättä maailmaa parempaan avoimempaan suuntaan.Maapallon ”pieneneminen” ja oivallus että siitäkin pitää pitää huolta eikä vain hyödyntää on tänään tärkeimpiä ratkaistavia ongelmia. Tämänkin huolen nuoret toivat esiin. Elämäni 65v ovat olleet tässä etuoikeutetussa myllerryksessä.
Vaurastumisemme myötä Minä-keskeisyys on hyväksyttävää, kun taas avoimuus, aitous ja herkkyys tois arvoisia ja peiteltäviä ominaisuuksia.Saamattomuus, välinpitämättömyys, itsekeskeisyys ja ylimielisyys ovat saaneet ikävää maaperää keskuuteemme. Se näkyy rauhattomuutena, hyödyksi käyttönä (vanhukset) ja vieraantumisena ja jopa toistemme alistamisena. Yhteisöllisyyttä tarvittaisiin kiireesti.
Olen eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä ruvennut mesoamaan (puhumaan) välittämisestä, ”tosissaan” leikkimisestä, rohkeudesta muuttua ja oppia uutta, valoisemmasta ennakkoluulottomasta asenteesta, ja uuden suoran kommunikaation merkityksistä.
Miksi mummot ovat niin symppiksiä, onko katkeruus sittenkin tappava tauti, kimpassa vai yksin yhdessä, peili ajattelu vai avara upea maailma mahdollisuutena, ovatko hierarkiat ainoa toiminta malli,intohimoinen uteliaisuus, kyseenalaistamisen ja itse ajattelemisen taito , into ja halu katsoa esteitten yli, riemu oppia uimaan jne jne ..
Kiteyttäen haluan meitä sanomaan PÄIVÄÄ, ja KIITOS ja kantamaan vastuumme pyytämällä ANTEEKSI kun olemme väärin tehneet. Että ymmärrämme ettei aina tarvitse olla oikeassa, kunhan kunnioittaa toisen tapaa ajatella. Usko että vieras voikin olla uusi mahdollisuus! Silmiin ei vain saa, vaan PITÄÄ katsoa.