”No se kuulostaa ainakin hyvältä”, vastaa työnantaja, kun tiedustelen, mitä kryptinen lause vaarojen arvioinnissa toimenpiteet-otsikon alla käytännössä tarkoittaa. Siinä vaiheessa, kun luemme yhdessä työkuormituksen hallinnan toimenpiteiksi kirjattuja ilmaisuja, illuusion ja käytännön välinen ero konkretisoituu myös näppärien sanaseppojen mielessä. ”Totta, nyt kun tätä lukee ajatuksella, niin ei siitä oikein käy ilmi yhtään mitään…”, toteaa työnantaja nolona.
Kun työssä kuormittumiseen mietitään työpaikalla hallintakeinoja, on hyvä keskittyä juuri kyseisen työpaikan olosuhteisiin. Päämääränä ei tarvitse (saati voi edes) olla maailman rauhan saavuttaminen, inflaation pysäyttäminen tai syntyvyyden lisääminen. Se, että toimintaympäristö rajataan niihin asioihin, joihin työpaikalla voidaan aidosti vaikuttaa, on hyvä lähtökohta kaikkien haitallista kuormitusta estävien ja sen hallintaan tähtäävien toimenpiteiden suunnittelulle ja toteuttamiselle.
Vaikuttavimmat toimenpiteet ovat konkreettisia tekoja. Jos henkilöstökyselyt osoittavat, että työpaikan ilmapiirissä on parantamisen varaa tai porukka on uuvahtamassa liiallisen työmäärän alle, tulosraportissa ei kannata hehkuttaa 0,01 %:n kasvua tyytyväisyydessä työergonomiaan. Jos kyselytulosten raportoinnissa lakaistaan huolestuttavimmat havainnot maton alle, kyse ei ole myöskään ns. positiivisesta ajattelusta, vaan pikemminkin ongelmien vähättelystä, ellei jopa kieltämisestä.
Vaikuttavien toimenpiteiden ja ratkaisujen löytämisen edellytys on ongelmien rehellinen sanoittaminen. Kyse ei ole syyllisten etsimisestä, vaikka omantunnon pistokset tai katkeroituneet mielet siihen houkuttelisivat. Konkreettiset teot edellyttävät kykyä ja ennen kaikkea rohkeutta tunnistaa ja tunnustaa tosiasiat. Kauniiden korulauseiden sijaan epäkohdat on syytä sanoittaa suoraan ja pelottomasti, jotta kaikilla osapuolilla on yhteinen ymmärrys lähtökohdista ja luottamus siihen, että toimenpiteet kohdistuvat oikeisiin asioihin.
Lue myös: Katri Halen blogi – Siihen vastataan mitä kysytään
Työn kuormitustekijöiden taklaaminen on todellisia tekoja
”Kunnioita, arvosta, suvaitse” sopii yleväksi huoneentauluksi, mutta työn kuormitustekijöiden hallitsemiseksi tarkoitetut toimenpiteet kannattaa sanoittaa yksityiskohtaisemmin. Jos työyhteisön sosiaalisessa toimivuudessa on ongelmia, tehokkaampaa on nostaa kissa reippaasti pöydälle. ”Älä jyrää, vaan kuuntele muita” voi toimia etenkin silloin, kun työyhteisö kuormittuu öykkäröivän kollegan, alaisen tai esihenkilön epäasiallisen käytöksen vuoksi. Toimenpiteistä käy parhaimmillaan ilmi tunni(u)stettu juurisyy kuten seuraavassakin esimerkissä: ”Meillä ei palkita keskinäisestä kilpailusta ja toisten nokittelusta.” Tällöin kenellekään ei jääne epäselväksi, mikä työyhteisössä on tunnistettu työilmapiiriä heikentävänä käytöksenä. Kuormittaviin työn keskeytyksiin vaikuttavia toimenpiteitä voisivat olla palaverivapaat perjantait ja/tai sähköpostin luvallinen sulkeminen aamupäivisin. Vastamelukuulokkeiden hankinta ei edellä mainitun kaltaisiin keskeytysten juurisyihin tehoa. (Tai tehoaa, jos työpalaverissa saa pitää niitä päässä.)
Konkreettiset toimenpiteet ovat todellisia tekoja ja siksi niiden sanoittamisen luulisi olevan helppoa. Höpön-löpölle ja liirum-laarumille löytynee myös oma paikkansa ja hetkensä, mutta se ei ole silloin, kun työpaikalla suunnitellaan toimenpiteitä tunnistettujen työn vaara- ja kuormitustekijöiden taklaamiseen.
Katri Halen on innostava ja analyyttinen työelämän asiantuntija, joka kehittää työhyvinvointia taklaamalla sen ongelmakohtia.