Artikkelin kirjoittaja Katri Halen on työelämän ja -hyvinvoinnin asiantuntija työelämän eri ilmiöistä ja haasteista. Katri auttaa työyhteisöjä mielekkään työn saavuttamisessa sekä työkuormituksen ennaltaehkäisemisessä ja selättämisessä.
”Jos pitää valita, niin työntekijän hyvinvointi menee kaiken edelle”
Kuulin toteamuksen vakavailmeisen toimitusjohtajan suusta. Hän oli hetkeä aiemmin kertonut kokeneensa syvän työuupumuksen edellisessä työpaikassaan. Vilkaisin nopeasti pöydän äärellä istuvia työntekijöitä sekä yrityksen toista omistajaa. He nyökyttelivät vaitonaisina. Toimitusjohtaja jatkoi: ”Asiakkuuksien hoitaminen aliresurssoinnilla tapahtuu työntekijöiden hyvinvoinnin kustannuksella ja on lyhytnäköistä toimintaa. Se kyllä näkyy ulospäin. Stressaantuneet ja kiukkuiset työntekijät eivät ole hyvää mainosta yritykselle. Mieti nyt itsekin…” Nyökkäsin vuorostani ja samalla mietin, miten fiksu johto tällä yrityksellä onkaan.
Yritysjohdon viisaus työn kuormittavuuden haitallisuudesta ei edellytä johdon omakohtaista kokemusta työssä uupumisesta. Tietoa työkuormituksen terveyshaitoista löytyy muutenkin mielin määrin. Saatavilla olevan tiedon hyödyntäminen onkin sitten jo astetta vaikeampaa.
Jos työn kuormitustekijöiden tunnistaminen koetaan työpaikalla ylivoimaisena, apua on saatavilla ja sitä kannattaa pyytää. Kuormittavuutta aiheuttavien tekijöiden oikea paikantaminen on hyvä nähdä investointina, joka maksaa itsensä takaisin. Sen sijaan, että yritysjohto myllää sokkona kaikki prosessit uusiksi ja ajaa sillä jatkuviin muutoksiin kyllästyneet työntekijät lopullisen uupumisen partaalle, voi vaatimattomampikin toimenpide tuoda kaivatun ratkaisun, kunhan se kohdentuu huolellisesti tunnistettuihin tarpeisiin. Tapaamani toimitusjohtaja piti huolen siitä, että työpaikalla ei jouduttu tinkimään työpäivän aikaisista tauotuksista, osaamisen kehittämiselle varattiin riittävästi aikaa ja työmäärä pidettiin kohtuullisena yksilölliset joustot huomioiden. Hänen johdossaan hyvinvoinnin rakennuspalikat olivat läsnä työpaikan arjessa, eivätkä ne jääneet pelkästään luentojen aiheiksi tai strategiseksi liturgiaksi. Työpäivissä oli huokoisuutta, joka varmisti jaksavan henkilöstön myötä laadukkaan työn jäljen.
Samainen toimitusjohtaja kertoi arvottavansa työntekijöidensä hyvinvoinnin jopa uusien asiakkuuksien haalimisen edelle. Koska osaavaa työvoimaa oli hankala saada rekrytoitua, toimitusjohtaja halusi hoitaa olemassa olevat asiakkuudet mahdollisimman hyvin niiden jatkuvuuden varmistamiseksi. Tämä tavoite oli helpompi saavuttaa hyvinvoivan ja tyytyväisen henkilöstön avulla. Hyvinvoinnin varmistamiseksi toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta ja mahdollisten lisätoimenpiteiden tarvetta seurattiin erilaisten henkilöstökyselyiden, säännöllisten keskustelujen ja avoimien ovien politiikan avulla. ”Nopea reagointi edellyttää aktiivista seurantaa”, totesi toimitusjohtaja ja jatkoi: ”Se aika, joka meillä panostetaan henkilöstön hyvinvointiin, tuo meille säästöjä pahoinvoinnin aiheuttamilta kustannuksilta. Niin yksinkertaista se on.”
Yksinkertainen resepti näyttää todella toimivan, sillä yrityksen liikevaihto, tilikauden tulos ja henkilöstömäärä ovat vuosi vuodelta olleet kasvusuuntaisia. Niin sitä pitää!