Et ikinä usko, millaisen juorun kuulin! Eikä kannatakaan uskoa, sillä todennäköisesti se ei ole totta.
Juoruilu ja selän takana pahan puhuminen ovat meille kaikille tuttua. Inhottava sitä on myöntää, mutta olen syyllistynyt molempiin. Olen ollut juorujen levittäjä ja selän takana puhuja, sekä kuunnellut muita niihin syyllistyneitä.
En halua jatkaa enää vahingollista juoruilua. Joten päätin purkaa juoruilun ongelman atomeiksi ja muuttaa juoruilun hyväksi lasten kasvatuskirjan ja Sokrateen avulla.
Juoruilulla on negatiivinen maine. Sivistyssanakirjan mukaan juoru on ”henkilöön liittyvä huhu, joka koskee jotakin intiimiä tai epäedullista seikkaa”. Jokainen meistä tietää, kuinka likaiset juorut salasuhteista, työkaverin irtisanoutumisen ”todellisista” syistä tai sukulaisen alkoholismista leviävät maastopalon raivokkuudella.
Juoruilussa ongelmana on kuulijan hyväuskoisuus – kuulemme jotain ja uskomme sen. Uskomuksistamme tulee nopeasti päämme sisäisiä totuuksia ja näitä totuuksia on vaikea muuttaa. Sitten levitämme omaa uskomustamme totuutena eteenpäin.
Vaikka juoruilun vahingollisuus ei tule varmasti kenellekään yllätyksenä, ihminen ei tee mitään ilman palkkiota. Mitä sitten olen saanut juoruilusta? Olen kokenut olevani parempi kuin toinen. Olen saanut nostettua itseäni toista ylemmäksi. Ja nyt kun asiaa jälkeenpäin mietin, niin saan yhä kaikesta juoruilusta jotain – huonon omatunnon. Samaan aikaan mietin, että kaikkihan sitä tekevät, vaikka se on väärin.
Luin aikoinani kirjan lasten kasvatuksesta. Siinä kerrottiin tutkimuksesta, jossa oli tarkasteltu, kuinka paljon aikuinen käytti lapsen kanssa sanoja ”oikein” ja ”väärin”. Aivan liian harvoin. Miksi se onkin niin vaikeaa? Kuvitellaan tilanne, sinulle kerrotaan juorua. Voisitko ottaa tavaksi sanoa juoruilijalle: ”juoruilu on väärin”. Miten yksinkertaista se olisikaan! Yksi selkeä lause, joka ei jätä tulkinnan varaa. Tulkinnan varaa ei jää, sillä ei ole tapaa tehdä vähän väärin. On vain tapa tehdä oikein tai väärin.
Jos koet, että antamani neuvo on liian jyrkkä, niin annan sinulle toisenkin ehdotuksen. Se auttaa sinua punnitsemaan haluasi kuulla juorua. Jos lopetamme juorujen kuuntelun, niin ehkä niiden jakaminenkin loppuu yleisökadon vuoksi.
Ikivanha Sokrateen kolmoissuodatin auttaa tunnistamaan juorun oikeasta tiedosta. Kun seuraavan kerran olet mukana keskustelussa, jossa joku kertoo juorua poissaolevasta tuttavasta tai kollegasta, tarkastele asiaa kolmen kysymyksen kautta. Jos vastaus ei ole kyllä yhteenkään kolmesta kysymyksestä, pidä asia omana tietonasi.
1) Onko asia totta? Kysy kertojalta, tietääkö hän asian olevan totta. On ällistyttävää itse kertojana todeta, ettei tiedä.
2) Edistääkö asia hyvää? Kysy kertojalta, että mitä hyvää hän haluaa asian kertomalla saavuttaa. On ällistyttävää itse kertojana todeta, ettei asian kertomisesta seuraa mitään hyvää.
3) Onko asia sinulle kuulijana hyödyllistä? Kysy kertojalta, mitä hyötyä asian kertomisesta on. On ällistyttävää itse kertojana todeta, ettei asian kertomisesta ole kenellekään mitään hyötyä.
Juoruilu on monelle tapa ja siitä voi olla vaikeaa päästä eroon. Juoruilun sanotaan myös olevan sosiaalista liimaa, mutta sitä se on parhaimmillaan silloin, kun juorut ovat positiivisia. Siksi haastankin sinut juoruamaan, mutta pidä huoli siitä, että juoruat vain totta ja hyvää.
On nimittäin ällistyttävää kertojana huomata, että liikkeelle laittamasi hyvä juoru palaa korviisi ja myös tuottaa hyvää ympärillesi.
Kesäblogin kirjoittaja on Petra Alijärvi – Puhujatorin tykkäämä työelämän inhimillistäjä!