Liukas keli yllätti autoilijat, on syksyn tyypillinen otsikko mediassa. Miten liukas keli voi yllättää autoilijat vuodesta toiseen? Eikö jossain vaiheessa autoilijan pitäisi herätä todellisuuteen ja ymmärtää syy- seuraussuhteet: syksyllä ilma kylmenee ja vesi voi jäätyä tien pintaan. Teistä tulee silloin liukkaita. Mutta silti, joka syksy: liukas keli yllättää taas uudestaan ja uudestaan monet autoilijat.
Korona on tehnyt vuodesta 2020 poikkeuksellisen. Elämme todellakin erikoista aikaa, ja monet asiat ovat muuttuneet harvinaisen nopeassa tahdissa pandemian johdosta. Etätyöstä on tullut normi, matkustaminen on vähentynyt, koulut, ravintolat ja teatterit pistettiin keväällä kiinni. Suuret kokoontumiset kiellettiin, ja jopa Uusimaa eristettiin. Suomi maana on toistaiseksi päässyt koronan suhteen vähällä (mutta tämä ei ole mikään tae tulevaisuudesta). Esimerkiksi Yhdysvalloissa, Etelä-Afrikassa, Brasiliassa ja Intiassa tilanne on aivan toinen. Kuka olisi ikinä voinut vuosi sitten ennustaa, missä jamassa maailma vuonna 2020 on? Korona oli tosiaankin jymy-yllätys! Vai oliko sittenkään?
Pandemialla ja liukkaalla kelillä syksyllä on jotain yhteistä. Ne ovat kumpikin asioita, jotka ovat olleet ennakoitavissa. Liukas keli on joka syksyinen ”yllätys”. Pandemia, kuten korona, on ”yllätys”, joka on toistunut onneksi harvemmin. Dramaattisimmat pandemiat, jotka historian kirjoista löytyvät ovat musta surma (rutto) ja espanjantauti. Rutto jylläsi Euroopassa 1300-luvun puolessa välissä ja tappoi arviolta 30-60 prosenttia Euroopan väestöstä. Espanjantauti niitti vuosina 1918-1920 arviolta 30-100 miljoonaa ihmistä. 1900- luvulla muista pandemioita ovat olleet mm. aasialainen influenssa (1950 -luvun lopussa) ja honkongilainen influenssa (1960-luvun lopussa). 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä muistetaan sikainfluenssa. Edelliset pandemiat kuuluvat historiaan, mutta yhtä pandemiaa ei ole saatu kukistettua, nimittäin HIV:iä.
Kuten olemme saaneet huomata koronan myötä, pandemiat eivät ole mitään menneisyyttä. Ne ovat tätä päivää ja huomista- yhä enenevissä määrin, sillä ihmiset matkustavat enemmän, biodiversiteetti heikkenee, väestö kasvaa ja eläintuotantoa lisätään, mitkä kaikki altistavat uusille pandemioille. Korona ei ole viimeinen pandemia, mitä ihmiskunta kohtaa, ja kuten sanottu- se ei ollut myöskään ensimmäinen. Miten sitten monet organisaatiot ovat olleet polvillaan koronan edessä? Eikö tällaista vaihtoehtoa ole ollut pohdittu organisaatioiden strategiatyössä? Strategiatyössähän pitäisi katsoa tulevaisuuteen ja valmistaa organisaatiota kohtaamaan erilaisia, yllättäviäkin tapahtumia.
Kirjoitin vuonna 2019 kirjan ”Tulossa Huomenna”. Kirja oli minulle suuri tutkimusprosessi, jossa kävin läpi lukuisia raportteja, artikkeleja ja kirjoja (kirjassa on yli 1400 viittausta). Kirja käsitteli koko maailman tulevaisuutta, ja siinä kirjoitin muun muassa ilmastonmuutoksesta, resurssien riittämisen haasteista, väestöstä, biodiversiteetistä, tulevaisuuden työstä, asumisesta, ruuasta, digitalisaatiosta ja tekoälystä, globalisaatiosta ja myös tulevaisuuden terveydenhuollosta – ja myös pandemioista. Kirjaa kirjoittaessa minulle valkeni, miten lopulta monia asioita roikkuu ilmassa silmiemme edessä vinkkaamassa siitä, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua. Monet kriisit suorastaan kolkuttelevat ovellemme. Onneksi voimme myös estää näitä kriisejä, jos vain ymmärrämme toimia ajoissa. Ennen kaikkea kirjaa kirjoittaessani minulle valkeni se, että monet asiat yllättävät meidät – ei siksi, että ne ovat todellakin yllätyksiä – vaan siksi, että emme ole todella tutustuneet siihen, mitä maailmassa on tapahtumassa. Siksi kannustankin organisaatioita tutustumaan laaja-alaisesti maailman menoon, eikä vain omaan toimialaan.
Yllätys ei ole yllätys, jos on ymmärtänyt varautua siihen ajoissa.
Kirjoittaja on Puhujatorin suosituimpiin puhujiin (TOP5) kuuluva futuristi Elina Hiltunen.